Le ffffuuuu…
No eihän se pulkkaan mennyt. Olin vain katsonut, että Tall Ships’ Racen valokuvauskisan töiden takaraja on 5.8. mutta kilpailun yksityiskohtien uupuessa missannut, että kilpailuun täytyy sekä ilmoittautua että ilmeisesti myös palauttaa digitaalikuvat tapahtuman aikana. Noh, sinne meni.
Eipä sikäli, että tässä oikeasti olisi ollut mahdollisuuksia, mutta kun olin luvannut itselleni osallistuvani. Sen sijaan siis päätinkin päivitellä blogin, sekä teknisesti että sisällöllisesti.
Alkukesästä ihmisiä vaivannut kireys, josta myös kaverini valitti, on selkeästi palaamassa. Olen ollut viimeisen viikon ajan melkein koko ajan riitelemässä tai väittelemässä jonkun kanssa. Nyt tekisi mieli vain olla pari viikkoa lähes itsekseen ja hakea inspistä alkavaan lukukauteen sitä kautta, mutta ehkä tässä täytyy kehitellä jonkinlainen kompromissiratkaisu. Helpompaahan olisi tietysti ajatella, kuten normaalitilanteessa tekisin, että jos maailmassa on vika, vika on todennäköisesti itsessä. Säälittävä syksy lähestyy, kulmat kiristyy.
Jotain hyvää kuitenkin. Sillä välin kun etsin käsiini lisää Stephen Fry -materiaalia, YLE hoksasi näyttää Cyclomanian, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varsin toimiva kotimainen (kesä)leffa. Sopivan simppeli käsis, sopivan simppeli toteutus. Erityisen viehättävää kyseisessä elokuvassa on kesäisen Helsingin lisäksi tietysti Elina Leeve, joka on aiemmin kuulunut ns. emmyrossum-kategoriaan näyttelijöitä, joiden nimiä en koskaan muista. Nyt muistan, ihastuneesti huokaillen.
Moni tuntuu ottavan asiat juuri nyt sangen vakavasti, kun taas itsellä trendi on päinvastainen: mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jaksaa stressata mistään. Ehkä kollektiivinen huumorintaju löytyy taas syksyllä, jolloin itsekin varmaan jaksan taas nähdä tuttuja ja uusia naamoja pitkästä aikaa. Eiköhän tämä taas tästä, kunhan planeetat ja ihmiset saavat kosmiset värähtelynsä oikeille taajuuksille, ja lakkaavat kiukuttelemasta turhamaisuuksista ja väärinkäsityksistä.