Mondo Blogzo

Kesä alkaa olla viimeisessä kolmanneksessaan ja hiljalleen täytyy ajatella taas opiskelujen alkamista. Kesätentti lähestyy, sivuainekokeet painavat päälle, pian kampuksella pyörivät uudet opiskelijat silmät kirkkaina ja ymmyrkäisinä. Suunnitellut tapahtumat alkavat olla omaltakin osalta ohi, kaverireissut Suomenlinnaan ja Ouluun on tehty, Tall Ships‘issä tuli oltua (voi pojat sitä kävelyn määrää). Pian on vuorossa Paul Oakenfoldin keikka Helsingissä. Huhhuh. Sen jälkeen seuraava suunniteltu meno onkin vasta lokakuussa.

“En syntynyt tänne itkemään, tulin laulamaan kaihoisia lauluja.”

Meininki on silti ollut hyvä. Aikuisenahan kesät kuluvat nopeasti, ne ovat vain pieniä humauksia lapsuuteen verrattuna, mutta tällä hetkellä olo ei ole se, että aika loppuisi kesken. Osittain syksyä jopa odottaa, mutta onhan niitä sellaisiakin aspekteja, mistä ei erityisemmin pidä. Toisaalta, samahan se on kaikessa, erityisesti muissakin vuodenaikojen kiertokulkuun liittyvissä puolissa.

“Juon pohjoisen junissa pullon suusta”

Mutta vielä muutama viikko auvoisaa oleskelua ja auringossa nukkumista. Perjantaina täytyy soittaa Scandinavian Music Groupin “Tällaisena kesäyönä”, koska se on sen aika vuodesta. Ehkä joskus elo-syyskuussa voisi sitten tehdä paremman yhteenvedon kesästä, mikäli jotain yhteenvedettävää löytyy. Ja ehkä syksyn myötä tännekkin tulee taas kokonaisia ajatuksia useiden pätkien sijasta.

“Sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin!”

designed Ajatus keikat, kesä, opiskelu, Paul Oakenfold, vuodenaikabiisit

Oh sometimes I crack myself up.

Mutta! Se on nyt sitten ollut viikon ja risat jo sitä lomaakin. Kandi_hommat ohi, aineopinnoista saisi kuulemma lunastaa merkinnän (yritän silti kalastaa pari kurssia sinne vielä). Fiilis on sopivalla tavalla uskomaton. Nyt voisi hiukan huilata ja palataan astialle sitten elokuussa. Silloin luvassa kesätenttiä ja luovan aineopintojen pääsykoetta.

Uusi kämppä alkaa näyttää asuttavalta. Melkoisia stunttipatenttejahan sitä joutuu tekemään, että saa kotiteatterin kohdilleen siinä tilassa, mutta eiköhän niistä selvitä. Kivempi vaihtoehtohan olisi nyt vaihtaa kaikki jutut parempiin tai paremmin sopiviin, mutta ei paljon kesätuella juhlita. Muuten on joutunut ja saanut hommata kaikennäköistä pikkutilpehööriä tyhjästä ja tehdä niksipirkkajuttuja. TYSin väärin mitoittaman suihkuverhotangon aiheuttaman ongelman voi esimerkiksi korjata jatkamalla lenksuja isoilla klemmareilla! Eikä maailmassa ilmeisesti ole olemassa kuin yhtä rumaa designia aterintelinettä, joten kieltäydyin ja improvisoin. Vielä kun joku kehystäisi Audrey Hepburnini. Yksiö tuntuu silti heti kotoisammalta, koska it’s all mine.

Kerrottakoon vanhasta kämpästä, että sen kylppäri kyllä tosiaan remontoitiin sittemmin, mutta en ehkä ole ihan vakuuttunut oliko sekään tarpeeksi – eikä se poista kuin vasta yhden asunnon huonoista puolista. Kämppähän muuten löytyy Oikotieltä, jos tietää etsiä. Erityisesti naureskelen kohonneelle vuokralle – ja vesimaksulle. Eivät tainneet ekat katsojat haluta.

Nyt on kuitenkin siis uusi kämppä ja uudet kujeet. Kesän kunniaksi on tähän mennessä tullut katsottua paljon huonoja elokuvia ja kertaalleen nähtyjä tv-sarjoja. Tosin. Housen ensimmäisen kauden boksi ei ollutkaan niin hyvä investointi, sillä suomennos ei kyllä ole kovin häävi. Olen vuosien aikana oppinut seuraamaan englanninkielistä lääketiedejargonia jo auttavaa suomennosta paremmin. Ja kesä on käynnissä (& pelastettu) koska Top Gear pyörii taas. Onneksi Mad Men jatkuu ensi kuussa, sillä kieltämättä on ollut vähän tylsää kaikkien sarjojen mentyä tauolle tai loputtua. Yksi vaihtoehtohan olisi katsoa vanhoja sarjoja, joita EI ole vielä nähnyt, mutta mitäs kivaa siinä nyt olisi? Osa niistä elokuvistakin on tosin olleet hyviä. Vicky Cristina Barcelona, esimerkiksi.

Lisäksi! Luin kirjan! Joo-o, ihan oikean kirjan! Nimittäin John Steinbeckin kirjan A Russian Journal, joka kai jopa voitti Nobelin aikoinaan, mutta on siis ihastuttavan ohut lärpäke siitä, kun Steinbeck yhdessä kaverinsa Robert Capan kanssa päätti lähteä käymään Neuvostoliitossa vuonna 1947. (Kyllä, venytin äskeistä virkettä tahallani) Juuri siis kylmän sodan alkuvaiheissa. Steinbeck kirjoitti, Capa kuvasi, venäläiset olivat. Mahtava kirja! Tosin pokkariversio ei tehnyt kauheasti kunniaa Capan kuville, mutta erinomaista tavaraa silti. Ihastuin Capan Sotakuvaajaan niin paljon, että oli pakko lukea lisää, vaikka itseasiassa kirjoittaja vaihtuikin. Hieno mies.

Capa pongahti esiin myös valokuvaajakritiikistä avauduttaessa: nykystandardeilla Partisaanin kuolema pitäisi varmaan mennä kuvaamaan uusiksi, sillä kivääri rajautuu kuvasta pois. Ilkeä piikki, mutta minkäs sitä tekee kun Flickr-jengi arvostelee kuvia teknisillä meriiteillä esteettisten sijaan. Hyvänä esimerkkinä Cartier-Bressonin kuvalle annetut “delete”-kommentit. Muumit on aina muumeja. Tai ehkä haluan uskotella niin, koska raivoisista kuvausmääristä huolimatta en ole ottanut yhtään kuvaa, johon olisin itse todella tyytyväinen. Joitain kohtuullisia. Blääh.

Mutta alkaisikohan tämä olemaan hiljalleen kasassa. Kesän aikana ehkä päivityksiä useammin tai sitten ei. Saatan myös pistää enempi luovan kirjoittamisen satoa jakoon, sillä sitä toivottiin (ainakin epäsuorasti).

designed Ajatus asunto, eih, elokuvat, kirjat, opiskelu, Robert Capa, sarjat, valokuvaus

Toiseksiviimeinen ilta pakkaamista alkaa olla hiljalleen ohi, huomenna pitää vielä purkaa huonekaluja ja laitella viimeiset käyttöesineetkin bokseihin. Muutto on muutosta, kämppäkaverin kanssa jaettu kaksio vaihtuu pieniin yksiöihin.

Päätös muuttoon on kyllä kytenyt jo pitkään. Vuosi sitten puhuttiin, että muutetaan “sitten joskus” yksiöihin, vaikka kaksistaankin on ollut hulvattoman hauskaa. Huhtikuussa sitten tapahtui muutama juttu, jotka pistivät pyörät liikkeelle. Otsikosta ja vieläkin vizikkäämmästä otsikkokuvasta voitte päätellä, mistä tässä touhussa pohjimmiltaan oli kyse: kylppärin katto on ollut iloisesti homeessa alusta asti ja nyt hengitysilma alkoi ilman lämmetessä olla tuskallisen tunkkaista muutenkin.

Otsikkokuvasta tietysti tulee ilmi myös asujien huumorintaju, myös eteisvalon värissä

Päivän huumoriannos kuitenkin irtosi meitä kohtuullisen paljon ärsyttäneestä tilanteesta. Välittäjä halusi ihan välttämättä pitää ensimmäisen näytön asunnosta jo tänään, meidän molempien ollessa paikalla ja muuttolaatikoiden peittäessä puolet asunnosta. Nauroimme myöhemmin kippurassa kun eräänkin nuoren naisen yltiöhilpeä “tää pohjaratkaisu on tosi kiva ja voi ihanaa oma vaatehuone mä naisena arvostan näitä juttuja =)” -asenne vaihtui sekunnissa “8O” -kauhistukseen kylppäriin kurkatessa.

Meinasimme myös huutaa “EI!” kun pari kaverusta kävi katsomassa asuntoa kolmannelle tyypille, joka kuulemma oli astmaatikko. Olen melko varma, että päivän katsastajat eivät ole tämän asunnon uudet asukkaat, sen verran hienovaraisia vihjeitä heiteltiin kämppiksen kanssa. Sen siitä saa kun päättää pitää näytön nyt, vaikka kahden päivän päästä oltais oltu onnellisesti pois tavaroinemme. Mutta kun ei. Omapa on ongelmansa.

Mutta nyt siis eräs aikakausi on loppumassa, yli 2,5 vuotta hauskaa keskusta-asumista vaihtuu siihen pakolliseen yo-kylän lusimiseen. Ei voi sanoa opiskelleensa Turussa ellei ole sitä kokenut! Keskustassa asumista tulee kyllä ikävä, ja tietyiltä osin tätä kämppääkin. Onneksi miinukset ovat sen verran vakavat, ettei silti ahdista lähteä.

designed Fiilistely asunto, eih, opiskelu

No, otsikon sanaleikistä huolimatta kaikki vapaaehtoisuudet eivät tietenkään lopu, mutta muutama nyt ainakin. Katsotaanpas…

Yliopistolla on menossa viimeiset kirjoitushommat. Viimeinen luento oli eilen, kun oppiaineen guruna pidetty Richard Dyer veti luennon ollessaan mestoilla kunniatohtorointinsa vuoksi. Hyvä luennoitsijahan Dyer on aina ollut, mutta nyt aiheeksikin oli vaihtunut oma lempparini: elokuvaääni, joka kuulemma kaipaisi lisää tutkimista. Erinomaista. Kruunasin inspiroivan ja idearikkaan päivän hakemalla vanhaan pääsykoekirjaani omistuskirjoituksen gurulta. Samassa yhteydessä mies valitteli kohtaloani, että olen joutunut lukemaan kirjan läpi kahdesti.

TV-sarjat ovat kaikki joko loppuneet tai tauolla. Terminator: Summer Glau Chronicles sai kirvestä ja Prison Break loppui neljänteen kauteensa (kuten myös Battlestar Galactica aiemmin keväällä). Tauolle hiipivät 30 Rock, The Big Bang Theory ja House. Tosin Top Gearin kesäkausi alkaa noin kuukauden päästä, joten ei tässä silti ihan kuiville jäädä. Ja onhan tuolla ziljardi sarjaa jemmassakin katsottavana, kuten tenttiviikoilla mieleen pongahtava Babylon 5 ja moni muu. Lisäksi pitäisi katsoa Miami Vice ja Firefly loppuun, uhkasin katsovani Housen ykköskauden uusiksi ja ja… Ja kauhean monta peliäkin pitäisi pelata.

Pitää silti hiukan huomauttaa, että sarjoillakin on toki eroa. Battlestar Galactican loppuessa neljän kauden jälkeen oli sellainen olo, että on oikeasti tehnyt hirvittävän pitkän matkan hahmojen kanssa, ja oli haikeaa nähdä miten asiat rullaavat lopussa. Prison Break kuljetti tiiviimpää hahmokaartia samat neljä kautta ja sitten koko sarjan lopussa vedetään jenkkisarjoista tuttu jaksolopetus, eli soitellaan jotain valjua biisiä ja näytetään jengin kohtaloita minimaalisesti. Ei iskenyt ei. Jäi vain sellainen olo, että “noh, onpahan lusittu tämäkin sarja”, mikä toki sopii Prisonoon varsin hyvin.

Muuten kesällä on luvassa rästiopintopisteiden keräilyä ja toivottavasti paljon valokuvausta. Tai ainakin sitä valokuvausta. Ehkä myös kirjoittelua, mikäli ideat oikein iskevät.

designed Ajatus kevät, opiskelu, sarjat, valokuvaus

Ja niin ne loppuivat taas tältä vuodelta, nimittäin luennot. Vielä on toki kirjallisia deadlinejä jokunen jäljellä, mutta kuun loppuun mennessä nekin on ohitettu. Täytyisi tosin arpoa mitä sitä oikein tekee kesän, vaikka leppoisa hengailu onkin varsin mukava vaihtoehto. Se vain käy kukkaron päälle melko pahasti.

Pahoittelut, jälleen kerran, tavallista pidemmästä, jälleen kerran, tauosta kirjoittelussa. Huhtikuun loppu meni ikään kuin huminassa ja sattui ja tapahtui yhtä jos toistakin kreisiä. Nyt lienee enempi aikaa taas valitella kaikkea, mikäli jotain sattuu tapahtumaan.

Mutta näillä mennään. Seuraavaksi varmaan vuorossa kuutamokirjoitus KonsoliFINiin. Siitä sitten aikanaan.

designed Ajatus kevät, opiskelu