Eihän se ole ihan nappiin taas mennyt kirjoitusten suhteen. Piti kirjoitella pelkistä unista jo aiemmin, mutta sekin on jo jäänyt. Jostain syystä niitä unia on kuitenkin näkynyt viime aikoina (pari kuukautta) paljon tavallista enemmän, ja onhan sieltä löytynyt pari toistuvaa teemaakin. Viime viikolla koin äkkijyrkän herätyksen heräämällä 20 minuuttia ennen herätystä (erittäin harvinaista) siihen, että kuolin unessani. Pahinta taisi olla se, miten unessa alistuin tuomiooni mukisematta.
Lenkkarit liittyvät tähän sillä tavalla, että yritän hioa luovan kirjoittamisen proosakurssin päätösnovellista parannellun 1.5 tai 2.0 version, jonka aion sitten pistää tänne. En nyt tiedä onko noilla tehtävillä varsinaisesti muuten sellaista arvoa, että niitä kannattaa pistää tänne, mutta tuossa oli omaakin kipinää. Plus kaveri juuri valitti, että sharing is caring näissäkin jutuissa, joten ei se kai auta. Oli itseasiassa hauskaa etsiä sopivia lenkkareita, taustatöiden tekeminen fiktiojuttuihin on aina mukavaa.
Sitten voidaan lähteä etenemään päivän uutiseen ja siitä eteenpäin aasinsiltoja pitkin. YLE nimittäin uutisoi, että Edinburghin yliopiston tutkimuksen mukaan romanttiset komediat saattavat pilata rakkauselämän. Se kyllä selittäisi miksi kyseinen osa-alue on retuperällä. Äsken katsoin animeleffan Byôsoku 5 senchimêtoru (5 Centimeters per Second: A Chain of Short Stories About Their Distance) ja siinä oli pitkästä aikaa sitä kunnon herttaista romantiikkaa, joka vielä päättyi ah niin kutkuttavasti. En spoilaa kumpaan suuntaan. Teräväpiirtona se oli vielä visuaalisestikin aikamoinen elämys, musiikki oli hyvää ja… Jos tuon tason pystyisi pitämään, ei se rakkauselämän pilalle meneminen tuntuisi niin pahalta. Eikun hetkinen…
Oli muutenkin kiva pitkästä aikaa katsoa jotain animea. Lukiovuosien ylilyöntien jälkeen olen lähinnä keskittynyt satunnaisiin elokuviin ja Initial D/Wangan Midnight -akseliin. Täytyy yrittää katsoa taas hiukan enemmän, täsmällisesti valikoiden.
Oi voi. Vielä tentti ja luento, sitten alkaa loma. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, mutta jos saisi ainakin nukkua. Unirytmi on ollut viikonlopusta saakka pielessä jopa minun mittapuullani, ja viime viikkoina on ollut todella vaikeaa päästä ylös sängystä. Alan uskoa, että väsymys ei nukkumalla lopu, vaikka jotain semmoista saattaisi lapsuudestaan muistella.
Äh, täytyy lopettaa, ennen kuin alan nostalgisoimaan vanhoista koulukavereista, joihin saisi varmaan Facebookin kautta yhteyden muttei kuitenkaan tulisi pidettyä. Korkeintaan vain huomaisi, että enää ei ole mitään yhteistä, ja yrittäisi tarttua kultaisiin muistoihin tiukemmin.
designed Ajatus anime, elokuvat, kirjoittaminen, nostalgia, uni