Mondo Blogzo

Nokia teki sen taas, tosin vähän väärällä tavalla. Sieltä jysähti N97, joka ei, “yllättäen”, oikein hurmannut. Se ei itseasiassa ole paha vekotin. Kommunikaattorit ovat aina olleet isoja, hintavia ja vähän jäljessä. Ongelma on jälleen kerran resistatiivinen kosketusnäyttö, eli pokescreen. Johan tästä kirjoitin. Koska N97 ei ole erityisen viehättävä puhelin, pistin kuvaksi Summer Glaun, josta pian lisää.

ExpressMusic 5800 kohdalla epäiltiin pokescreeniä hinnan takia (ja kuulemma sen takia, että ajettaisiin jengi pois kosketusnäytöistä tekemällä siitä kauhea). Kumpikaan argumentti ei nyt oikein päde N97 kanssa. Uusin versio on aasialaisten merkkien syöttäminen styluksella. Sekös täällä lämmittää. En tiedä miten hyvä tai huono iPhonen aasialaisten merkkien tuki on, sillä ei ole tullut käytettyä, mutta siinä kuitenkin on sellainen – eikä tökkönäyttöä.

Lisäksi Taloussanomista löytyi kuolematon kommentti: “Nokian mukaan N97 pystyy päättelemään intuitiivisesti sijaintinsa”. Anteeksi mitäh? N97 katselee katukylttejä ja toteaa “ai tähänkö se H&M muutti”? “Hiekkadyynejä – we’re not in Kansas anymore”? Vai lähteekö se ovesta väärään suuntaan joka kerta?

Hoksasin tänään pyykkituvassa ravatessa miksi naiset hoitavat pyykkäämisen (tässä kohtaa feministit kaivavat mädät luomuvihannekset eväslaukuistaan). Syy oli ihan niinkin selkeä, että naisen lantio on paremmin soveltuva pyykkikorin yhdellä kädellä roikottamiseen. Asia tuli mieleen kun yritin tehdä kyseistä stunttia avatessani samalla kellarin ovea. Nyt illalla Summer Glau vahvisti ajatukseni.

Summer Glau on kyllä ihailtava kaikessa tunnevammaisen näyttelemisessään. Hassu askellus, oppikirjamaiset vastaukset ja satunnaiset tunnetilat perusmöllötyksen välissä piristävät päivää todella. Täytyy tehdä mental note katsoa Firefly loppuun vaikka joululomalla.

Tosin ei Summer Glau ollut ainut ihana nainen päivässä. Tina Fey on ilmeisesti ollut Annie Leibowitzin kuvattavana Vanity Fairia varten ja huhhuh. Hauskinta oli Tinan kommentti kansikuvassa. Tosin tämä on vieläkin valintani jos täytyy määritellä ‘käsikirjoitusporno’.

Meinasin kirjoittaa toisenkin Emmy Rossum -postauksen yksi päivä, mutta unohdin sen toisen asian heti kättelyssä. SSH-avainparien tekeminen on kuitenkin sellainen asia, joka täytyy luntata. Joka. Ikinen. Kerta. Ja tällä määrällä mitä olen puhelimia päivitellyt ja hakkeroinut ja… niin se on ollut turhan usein. Nyt pitäisi taas, toivottavasti viimeistä kertaa hetkeen.

Lisää taas pian, on ainakin yksi runko valmiina, vaikka täytyy kirjoitella taas pari muutakin juttua. Quantum of Solace -peli täytyisi arvostella, ja luovan kirjoittamisen proosakurssin lopputyö odottaa…

designed Ajatus Ajatus, eih, Nokia, Summer Glau, Tina Fey

Kuvassa pokescreen. Ei, pokescreen ei tarkoita suomalaisittain pokea. Ei portsarina, ei pornona. Gizmodossa todettiin Nokia 5800 hypistelyjutussa, että nuo oldskool paineentunnistukseen perustuvat kosketusnäytöt pitäisi nimetä touchscreenin sijasta pokescreeniksi, koska niitä saa tökkiä vihalla ja voimalla, yleensä styluksella. Nokian trendy hippy cool plektrajuttu… Ei auta. 

Tuli tosin kaiveltua muitakin nokialaisia tänään. Tyhjäilin kierrätystä varten Nokia 9210 Communicatoriani vuosien jälkeen. Siellä oli, hiukan yllättäenkin, huomattavan suuri osa 2002-2004 tulleista tekstiviesteistä, joista palautui mieleen yhtä sun toistakin. Jännittävää oli myös löytää laitteesta vanhoja muistiinpanoja, yhtenä joista löytyi tuo otsikkona oleva Vladimir Kramnikin siteeraus. Shakin maailmanmestari, daah. Niinku monena vuotena putkeen.

Viime viikkoina on ollut paljon puhetta matkapuhelimista, ensimmäisen Android-pohjaisen luurin tultua myyntiin ja sitä rataa. Pointtina on ollut se, että suurin osa puhelimista tekee nykyisin jo aivan liikaa, kyse on enemmän käytettävyydestä ja kiintymisestä. Muutamat ovat todenneet, että kännykkä on niin henkilökohtainen laite, että se valitaan myös tunnesyistä. Kiva puhelin yhdellä toiminnolla liian vähän on parempi kuin kauhea puhelin yhdellä toiminnolla liikaa. Parin vuoden käyttöajan puitteissa sitä myös kiintyy laitteeseen – tai ainakin sen välittämiin muistoihin. Tämä tuli mieleen kun tyhjäilin Nokia “Zippo” 8850:aani niin ikään kierrätettäväksi. Pahus se oli hieno vekotin, ja monessa mukana. Se vain on vähän turhan kärsinyt jopa koriste-esineeksi.

Mutta niin se vain etenee. Nyt on bitit nollattu ja edelleen jäi puhelimia vielä varallekkin. Keväällä tuli todettua se, että tarve moiselle voi ilmestyä varsin nopeasti. Jää vaikkapa läppä käteen.

designed Välineurheilu aforismit, digiarkisto, digiromantiikka, eih, Nokia, UI