Quantum of Secunda
Heipä hei lapsukaiset, pitkästä aikaa. Liian pitkästä, tiedän, mutta tässä nyt on sattunut taas vain sellaisia juttuja, joista ei mielellään huutele täällä. Mutta nyt mieleeni juolahti muutamakin kirjoitettava asia kerralla, joten aloitetaan.
Quantum of Solace ei kyllä vakuuta, ei pätkääkään. Casino Royale, joka oli sentään ihan kohtis, tuntuu ihan loistavalta siihen nähden. Solacessa ei ole enää mitään Bondia, joka erottaisi sen muista puolivillaisista toimintaelokuvista. Nyt lopputuloksena on hirveästi haaskattua potentiaalia, sillä juoni ja motiivit olisivat antaneet paljon mahdollisuuksia. Sen sijaan on vain ennätyslyhyt Bond-leffa, joka koostuu vain teknisesti kivoista mutta ylinopeiksi leikatuista toimintakohtauksista. Lopputulos tuntuu 1,5h tuntia kestävältä Sony Bravia -mainokselta, joka on varsin selvä juttu kun vilkaisee tämän.
Otsikkokuvaan liittyen Rick Astley muuten voitti Music Televisionin European Music Awardsissa “Best Act Ever” -kategorian, vaikkeivät selvästi tykänneet siitä. Mahtavaa kaikesta huolimatta, 4chan alkaa selvästi saada pelottavasti oikeaa valtaa.
Loput ajasta on tullut tahkottua Fallout 3:sta (joka kuulemma on niin kauhea asia mainostaa, etteivät jenkit suvaitse, yhyy) ja Mirror’s Edgeä. Fallout on itseasiassa varsin hyvin tehty jatko klassikkosarjaan, vaikka ‘Oblivion with guns’ ei olekaan kauhean kaukaa haettu. Osa sarjan nurjasta vinoilusta on kadonnut kolmedee-hömpässä, ja ultraväkivalta alkaa kyllästyttää kun aina tähtää V.A.T.S.:lla päähän ja kuolemistapoja on about 3. Silti kreisiä kamaa.
Mirror’s Edge on sitten vähän monisanaisempi tapaus. Demo vakuutti jo, ja vajaa tunti sitten menin itse pelin läpi. Kyseessä on first person parkour-peli, jonka voi helposti päästä läpi ampumatta ketään. Hienoa lajikehitystä fps-peleille, vaikkei ME mitenkään täydellinen ollutkaan. Lisää lähiaikoina KonsoliFINin arvostelussa.
Niin juu, olin KonsoliFINin pikkujouluissa viime viikonloppuna. Ihan mahtavat pirskeet (ei railakkaat-mahtavat vaan mukavat-mahtavat), sai vihdoin pistettyä naamoja nimiin ja nickeihin. Tulipa siellä myös tyypättyä mm. Rock Band 2:sta, joka meni kyllä suosikiksi musiikkipeleistä.
Tässäpä tämä tällä erää. Seuraavassa postauksessa varmaan lisää juttua Applen ihmevärkeistä. Siihen asti tuitui.