Mondo Blogzo

Piti nukkua junassa, mutta tuijotin vain suu auki puita koko matkan. Onneksi kyse oli ruskasta eikä mistään yleisemmästä ihmetyksestä. Tulipa syksyä juhlistettua murtamalla kahden kuukauden kuvaustauko lopultakin, tuloksia näkyy Flickrissä. Osa on jopa kohtiksia.

Mitä niihin tv-sarjoihin tulee niin: Syyttömänä tuomittu on kahden jakson perusteella laskenut tasoaan, tuo kakkoskausi on melko kauheaa roskaa verrattuna ykköskauden House-flippailuun. House taasen on pitänyt pari jaksoa nyt sopivan nurjaa otetta, joten ehkä tiimi ei palaa turvakaavaan vielä alkukaudesta.

Iloisena yllätyksenä myös lemppareihini kuulunut By Any Means sai toisen kauden, joskin tuottajan ja tiimin vaihtuminen näkyy hiukan. Charlie Boorman on sentään mies paikallaan. Eihän By Any Means matkaohjelmana ole ollenkaan Long Way Roundin tai Long Way Downin tasoa, mutta kyllä Charlieta katsoo toki ilman Ewan McGregoriakin.

Ensi viikolla vuorossa Massive Attackin keikka. Alustavasti luvassa hyvä reissu, katsotaan miten käy. Ainakin artistia on odotettu kiihkeästi.

Muuten alkaa syksy hiljalleen näkyä puiden lisäksi myös aikataulussa, alkaa dedikset lähestyä esseissä. Täytyy vain hiljalleen yrittää kiilata jalkaa opiskelun lisäksi myös työelämän suuntaan, jos vaikka saisi jotain freelance-keikkoja talousvajetta paikkaamaan.

designed Ajatus

Sikarutto iski, nyt on autuaasti taas pää täynnä räkää lukukauden alun kunniaksi. Saattaahan se toki olla kausiflunssakin, mutta se ei tietenkään ole yhtään niin raflaavan kuulosta. Tuli haettua myös luovaan kirjoittamisen aineopintoihin, mutta en kyllä oikein jaksa uskoa tehtävieni kantavan, sillä yksikään kilpakumppaneista ei ole huono. Ensi viikkoon asti pitää silti täristä ja katsella varasuunnitelmaksi muita kursseja.

Olen nyt hetkeksi luopunut oikeudestani arvostella ihmisten katsomia tv-sarjoja, sillä olen itse katsellut Everwoodia. Se kun jäi joskus autuaasti vähän kesken, vaikka osapuilleen tapahtumat tiedänkin. Everwoodista löytyi myös uusin emmyrossum, eli Nora Zehetner.

Lisäksi tänään tuli toimittua siellä missä virallinen Applen jälleenmyyjä ei saa ja autettua muukalaista hädässä. Kovasti tuntui kiitolliselta hän.

Loppuvuoden pelitarjontaa odotellessa täytyy vissiin katsoa vielä muutama elokuva. Basterds on vielä katsomati, mutta District 9 oli kyllä ihan ok kamaa.

designed Ajatus

No eihän se pulkkaan mennyt. Olin vain katsonut, että Tall Ships’ Racen valokuvauskisan töiden takaraja on 5.8. mutta kilpailun yksityiskohtien uupuessa missannut, että kilpailuun täytyy sekä ilmoittautua että ilmeisesti myös palauttaa digitaalikuvat tapahtuman aikana. Noh, sinne meni.

Eipä sikäli, että tässä oikeasti olisi ollut mahdollisuuksia, mutta kun olin luvannut itselleni osallistuvani. Sen sijaan siis päätinkin päivitellä blogin, sekä teknisesti että sisällöllisesti.

Alkukesästä ihmisiä vaivannut kireys, josta myös kaverini valitti, on selkeästi palaamassa. Olen ollut viimeisen viikon ajan melkein koko ajan riitelemässä tai väittelemässä jonkun kanssa. Nyt tekisi mieli vain olla pari viikkoa lähes itsekseen ja hakea inspistä alkavaan lukukauteen sitä kautta, mutta ehkä tässä täytyy kehitellä jonkinlainen kompromissiratkaisu. Helpompaahan olisi tietysti ajatella, kuten normaalitilanteessa tekisin, että jos maailmassa on vika, vika on todennäköisesti itsessä. Säälittävä syksy lähestyy, kulmat kiristyy.

Jotain hyvää kuitenkin. Sillä välin kun etsin käsiini lisää Stephen Fry -materiaalia, YLE hoksasi näyttää Cyclomanian, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varsin toimiva kotimainen (kesä)leffa. Sopivan simppeli käsis, sopivan simppeli toteutus. Erityisen viehättävää kyseisessä elokuvassa on kesäisen Helsingin lisäksi tietysti Elina Leeve, joka on aiemmin kuulunut ns. emmyrossum-kategoriaan näyttelijöitä, joiden nimiä en koskaan muista. Nyt muistan, ihastuneesti huokaillen.

Moni tuntuu ottavan asiat juuri nyt sangen vakavasti, kun taas itsellä trendi on päinvastainen: mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jaksaa stressata mistään. Ehkä kollektiivinen huumorintaju löytyy taas syksyllä, jolloin itsekin varmaan jaksan taas nähdä tuttuja ja uusia naamoja pitkästä aikaa. Eiköhän tämä taas tästä, kunhan planeetat ja ihmiset saavat kosmiset värähtelynsä oikeille taajuuksille, ja lakkaavat kiukuttelemasta turhamaisuuksista ja väärinkäsityksistä.

designed Ajatus eih, Elina Leeve, elokuvat, Emmy Rossum, Stephen Fry, syksy, valokuvaus

Kesä alkaa olla viimeisessä kolmanneksessaan ja hiljalleen täytyy ajatella taas opiskelujen alkamista. Kesätentti lähestyy, sivuainekokeet painavat päälle, pian kampuksella pyörivät uudet opiskelijat silmät kirkkaina ja ymmyrkäisinä. Suunnitellut tapahtumat alkavat olla omaltakin osalta ohi, kaverireissut Suomenlinnaan ja Ouluun on tehty, Tall Ships‘issä tuli oltua (voi pojat sitä kävelyn määrää). Pian on vuorossa Paul Oakenfoldin keikka Helsingissä. Huhhuh. Sen jälkeen seuraava suunniteltu meno onkin vasta lokakuussa.

“En syntynyt tänne itkemään, tulin laulamaan kaihoisia lauluja.”

Meininki on silti ollut hyvä. Aikuisenahan kesät kuluvat nopeasti, ne ovat vain pieniä humauksia lapsuuteen verrattuna, mutta tällä hetkellä olo ei ole se, että aika loppuisi kesken. Osittain syksyä jopa odottaa, mutta onhan niitä sellaisiakin aspekteja, mistä ei erityisemmin pidä. Toisaalta, samahan se on kaikessa, erityisesti muissakin vuodenaikojen kiertokulkuun liittyvissä puolissa.

“Juon pohjoisen junissa pullon suusta”

Mutta vielä muutama viikko auvoisaa oleskelua ja auringossa nukkumista. Perjantaina täytyy soittaa Scandinavian Music Groupin “Tällaisena kesäyönä”, koska se on sen aika vuodesta. Ehkä joskus elo-syyskuussa voisi sitten tehdä paremman yhteenvedon kesästä, mikäli jotain yhteenvedettävää löytyy. Ja ehkä syksyn myötä tännekkin tulee taas kokonaisia ajatuksia useiden pätkien sijasta.

“Sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin!”

designed Ajatus keikat, kesä, opiskelu, Paul Oakenfold, vuodenaikabiisit

Heipä hei mussukat!

Ajattelin kirjoitella nopean lomablogauksen vain siitä, että Yle on vihdoinkin tajunnut kesän tehtävänsä ja ottanut Stephen Fryn tähdittämän Peter Kingdomin ohjelmistoonsa. Kyseessä on pikkukaupungin lakimiesdraama, joka on pääosin aika kepoinen otteeltaan. Sisältää Fryn tuttua huumoria kaikille siitä innostuneille.

Tämä siis siksi, ettette syytä minua “mikset sä kertonu”. Katselin äsken myös puolivalmiiden luonnosten määrää tässä blogissa ja kauhistelin, ehkä niitäkin tulisi viimeistellä vielä kun muistaa mitä mikäkin placeholder tarkoittaa.

Mutta nyt taas ->

designed Ajatus sarjat, Stephen Fry