Mondo Blogzo

Kiitoksia vaan erinäisille tahoille, jotka ilmeisesti “muutaman viikon” jälkeen huomauttivat, että saitin (no okei, koko serverin) MySQL oli unohtanut nousta ylös bootin yhteydessä. Hämmentävää, että siinä meni pari viikkoa. Hämmentävämpää, että joku huomasi ylipäätään. Päivitystahti on ollut niin olematon, että en ole oikein muistanut koko roskan olemista itsekään. Viime viikkoina tosin oli kalvanut pieni syyllisyys, mutta ajattelin, että “meni jo”.

No mitä sitä sitten on tullut tehtyä? Käytyä kursseilla, joskaan moinen harraste ei tunnu näkyvän opintopisteissä kovinkaan. Kevään tavoite on paikata tilannetta, mutta aikaa pitäisi silti jäädä enemmän. Eh?

Opiskelun ohessa on tullut panostettua myös valokuvaamiseen, mikä toivottavasti hiukan näkyy kuvissa. Käykää luuraamassa Flickristäni, sillä suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Ja jos kyse on ääniteteollisuudesta, eivät usko silloinkaan.

Mitäs muuta… Inglourious Basterds oli perus-Tarantinoa hyvässä ja pahassa, paljon elokuvaa yhden hinnalla. Avatar oli melkoinen jysäys kolmiulotteisena, vaikkei olekaan leffana kovin kaksinen. Syyttömänä tuomittu löysi itsensä loppukaudesta, House on pitänyt tasonsa, ja joululoma meni Kyllä Jeeves Hoitaa ja Lovejoyn parissa. Massive Attackin keikka oli hämmentävän täydellinen, sillä se oli juuri tismalleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Nyt odottelen uutta albumia suorastaan tuskaisena. Uncharted 2 ja Assassin’s Creed 2 veivät suurimman osan syksyn peliajasta (huomioikaa Nolan North molemmissa peleissä). Assassino oli jopa niin hyvä, että pitkästä aikaa oikein kiukutti, jos joutui lopettamaan pelaamisen nukkumisen takia. Vuoden peleistä rustailin KonsoliFINiin enemmänkin.

Nyt murheena tuntuu olevan jälleen kerran kesätöiden löytäminen. Ensi viikonloppuna on Helsingissä Taloudellisen Tiedotustoimiston järjestämä koulutus taloustoimittajaksi halajaville, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Ainakin pelialan talousuutisista olisi kiva ottaa tolkkua, eikä se Kauppalehti Optio olisi kyllä ollenkaan huonompi paikka päätyä…

Että jälleen kerran: kiitos ja anteeks, hämmästelen edelleen uskollista tapaanne yrittää kaivaa tänne uutta luettavaa.

designed Uncategorized Assassin's Creed 2, elokuvat, House, keikat, kuutamokeikat, Massive Attack, Nolan North, Pelit, Syyttömänä tuomittu, Uncharted 2, valokuvaus

Piti nukkua junassa, mutta tuijotin vain suu auki puita koko matkan. Onneksi kyse oli ruskasta eikä mistään yleisemmästä ihmetyksestä. Tulipa syksyä juhlistettua murtamalla kahden kuukauden kuvaustauko lopultakin, tuloksia näkyy Flickrissä. Osa on jopa kohtiksia.

Mitä niihin tv-sarjoihin tulee niin: Syyttömänä tuomittu on kahden jakson perusteella laskenut tasoaan, tuo kakkoskausi on melko kauheaa roskaa verrattuna ykköskauden House-flippailuun. House taasen on pitänyt pari jaksoa nyt sopivan nurjaa otetta, joten ehkä tiimi ei palaa turvakaavaan vielä alkukaudesta.

Iloisena yllätyksenä myös lemppareihini kuulunut By Any Means sai toisen kauden, joskin tuottajan ja tiimin vaihtuminen näkyy hiukan. Charlie Boorman on sentään mies paikallaan. Eihän By Any Means matkaohjelmana ole ollenkaan Long Way Roundin tai Long Way Downin tasoa, mutta kyllä Charlieta katsoo toki ilman Ewan McGregoriakin.

Ensi viikolla vuorossa Massive Attackin keikka. Alustavasti luvassa hyvä reissu, katsotaan miten käy. Ainakin artistia on odotettu kiihkeästi.

Muuten alkaa syksy hiljalleen näkyä puiden lisäksi myös aikataulussa, alkaa dedikset lähestyä esseissä. Täytyy vain hiljalleen yrittää kiilata jalkaa opiskelun lisäksi myös työelämän suuntaan, jos vaikka saisi jotain freelance-keikkoja talousvajetta paikkaamaan.

designed Ajatus

Sikarutto iski, nyt on autuaasti taas pää täynnä räkää lukukauden alun kunniaksi. Saattaahan se toki olla kausiflunssakin, mutta se ei tietenkään ole yhtään niin raflaavan kuulosta. Tuli haettua myös luovaan kirjoittamisen aineopintoihin, mutta en kyllä oikein jaksa uskoa tehtävieni kantavan, sillä yksikään kilpakumppaneista ei ole huono. Ensi viikkoon asti pitää silti täristä ja katsella varasuunnitelmaksi muita kursseja.

Olen nyt hetkeksi luopunut oikeudestani arvostella ihmisten katsomia tv-sarjoja, sillä olen itse katsellut Everwoodia. Se kun jäi joskus autuaasti vähän kesken, vaikka osapuilleen tapahtumat tiedänkin. Everwoodista löytyi myös uusin emmyrossum, eli Nora Zehetner.

Lisäksi tänään tuli toimittua siellä missä virallinen Applen jälleenmyyjä ei saa ja autettua muukalaista hädässä. Kovasti tuntui kiitolliselta hän.

Loppuvuoden pelitarjontaa odotellessa täytyy vissiin katsoa vielä muutama elokuva. Basterds on vielä katsomati, mutta District 9 oli kyllä ihan ok kamaa.

designed Ajatus

Kesäloman loppuessa täytyy todeta, että viimeiset rutistukset ovat menossa. Ärsyttäviä mutta välttämättömiä asioita, muutamia kivoja asioita ja hirvittävä lista todella ärsyttäviä ihmisiä. Olo on kuin Fry and Laurien neloskauden introssa: “I hate you, I hate you, and yet… I hate you”.

Ärr. Noh, täytyy yrittää pelastaa vielä mitä pelastettavissa on ja koittaa sitten asettautua taas ihmismoodiin opiskelujen alkaessa. Tai sitten suoritan kaikki kurssini luolasta käsin kirjekyyhkyn toimesta.

Fry and Laurie – Pretention.

designed Uncategorized

No eihän se pulkkaan mennyt. Olin vain katsonut, että Tall Ships’ Racen valokuvauskisan töiden takaraja on 5.8. mutta kilpailun yksityiskohtien uupuessa missannut, että kilpailuun täytyy sekä ilmoittautua että ilmeisesti myös palauttaa digitaalikuvat tapahtuman aikana. Noh, sinne meni.

Eipä sikäli, että tässä oikeasti olisi ollut mahdollisuuksia, mutta kun olin luvannut itselleni osallistuvani. Sen sijaan siis päätinkin päivitellä blogin, sekä teknisesti että sisällöllisesti.

Alkukesästä ihmisiä vaivannut kireys, josta myös kaverini valitti, on selkeästi palaamassa. Olen ollut viimeisen viikon ajan melkein koko ajan riitelemässä tai väittelemässä jonkun kanssa. Nyt tekisi mieli vain olla pari viikkoa lähes itsekseen ja hakea inspistä alkavaan lukukauteen sitä kautta, mutta ehkä tässä täytyy kehitellä jonkinlainen kompromissiratkaisu. Helpompaahan olisi tietysti ajatella, kuten normaalitilanteessa tekisin, että jos maailmassa on vika, vika on todennäköisesti itsessä. Säälittävä syksy lähestyy, kulmat kiristyy.

Jotain hyvää kuitenkin. Sillä välin kun etsin käsiini lisää Stephen Fry -materiaalia, YLE hoksasi näyttää Cyclomanian, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varsin toimiva kotimainen (kesä)leffa. Sopivan simppeli käsis, sopivan simppeli toteutus. Erityisen viehättävää kyseisessä elokuvassa on kesäisen Helsingin lisäksi tietysti Elina Leeve, joka on aiemmin kuulunut ns. emmyrossum-kategoriaan näyttelijöitä, joiden nimiä en koskaan muista. Nyt muistan, ihastuneesti huokaillen.

Moni tuntuu ottavan asiat juuri nyt sangen vakavasti, kun taas itsellä trendi on päinvastainen: mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jaksaa stressata mistään. Ehkä kollektiivinen huumorintaju löytyy taas syksyllä, jolloin itsekin varmaan jaksan taas nähdä tuttuja ja uusia naamoja pitkästä aikaa. Eiköhän tämä taas tästä, kunhan planeetat ja ihmiset saavat kosmiset värähtelynsä oikeille taajuuksille, ja lakkaavat kiukuttelemasta turhamaisuuksista ja väärinkäsityksistä.

designed Ajatus eih, Elina Leeve, elokuvat, Emmy Rossum, Stephen Fry, syksy, valokuvaus